Kattokävelyllä ja piknikillä

Tein kauppamatkalla hiukan toisenlaisen piknikin kuin normaalisti. Kävin katsomassa vanhaa teollisuusaluetta joka hiljalleen muuttuu moderniksi asuinalueeksi. Olen seurannut alueen muutosta lähes koko sen ajan kuin olen asunut Tampereella eli noin 6-7 vuotta.

Alueen muutosten seuraaminen on ollut mielenkiintoista ja samalla olen tutustunut moniin mielenkiintoisiin ihmisiin. Graffitimaalareihin, ohikulkijoihin ja muihin valokuvaajiin. Samalla alueen muutosten seuraaminen on osa omaa ue- eli urbaania löytöretkeilyä. Urbex Ninja- sivusto kiteyttää asiaa seuraavasti:

Hylättyjä rakennuksia kierrellessä keskitymme taltioimaan pieniä yksityiskohtia menneisyydestä. Pienet tiedon sirpaleet avaavat talolle uuden tarinan ja luovat mielikuvan talon elämästä sekä siellä asuneista ihmisistä. Aivan tavallinen tupa voi muuttua yksityiskohtien ansiosta tarinaksi, jonka avulla menneisyys muuttuu käsinkosketeltavaksi.

Minulle tulitikkutehtaan alueen tutkiminen on opettanut monia uusia asioita nykyisestä kotikaupungista ja sen elämästä. Viimeiset vuodet alue on ollut graffimaalarien suosiossa ja tuolla olen oppinut tuntemaan monia maalareita ja samalla ymmärtämään mistä on kyse. Samalla eri tehdasrakennukset ja niiden historian tutkiminen on ollut opettavaista. Alueella oli vanha kartonki-, tulitikku ja kattohuopatehdas.  Nykyisin sinne hiljalleen rakennetaan asuintaloja ja teollisuus syrjäytyy asumisen tieltä.

Noista rakennuksista oikeastaan enää vain kattohuopatehdas on paikka, johon pääsee tutustumaan puolilaillisesti. Muut rakennukset ovat työmaa-aitojen sisäpuolella ja en pidä hyväksyttynä niissä vierailua ilman lupaa. Alueella on komeita graffiteja ja kattohuopatehtaan katolta on oikeastaan aika kauniit näköalat mm. Näsijärvelle.

Tänään kävin katselemassa graffiteja ja pienellä piknikillä katolla. Eli kävin syömässä jälleen urbaanit retkieväät. Tällä kertaa mukana oli kokista ja paikallisesta S-Marketista nakkipiilo. Katolla vaan oli aika tuulista pidemmälle retkelle ja maisemien katsomiselle.

Reissu muistutti siitä, että pienen seikkailun voi tehdä ihan lähimaastoonkin ja käydä katsomassa asioita, jotka kiinnostavat. Ja tänään katselin graffiteja, pohdin hiljalleen raunioituvaa tehdasta ja alueen muutosta. Sitä kuinka teollisuusalueesta tulee hiljalleen yksi asuinalue lisää kasvavaan Tampereeseen.

UE harrastuksessa on muutamia sääntöjä:

1. Älä kerro paikkoja muille tuhoamisvaaran takia.
2. Varmista, että kyse on oikeasti hylätystä paikasta. Kenenkään kotiin ei saa tunkeutua.

3. Ota vain kuvia, jätä vain jalanjälkiä. Matkamuistoja ei oteta.

Näillä retkillä kannattaa myös varmistautua siitä, että seikkailut ovat turvallisia. Ei kannata mennä paikkaan jonka kunnosta ei ole tietoa tai kulkemaan paikkoihin, joissa ei pysty turvallisesti kulkemaan. Omaa henkeä ei kannata turhaan vaarantaa pienillä päiväseikkailuilla.

Tälläisiä seikkailuja tänään, Kari…

 

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *