Hiljaiseloa tämän blogin suhteen…

Mietin tuossa muutama viikko sitten, että luovunko tämän blogin domainista. Syy oli hyvin yksinkertainen eli en ole saanut tätä blogia toimimaan millään tasolla. En saa lukijoita eikä minua myöskään huvita kirjoittaa tekstejä tänne.

Olen pitkin kevättä lukenut vanhoja päiväkirjoja vuosikymmenien ajalta ja samalla pohtinut niiden sisällön muuttumista. Niistä näkyy se, että elämä on liian suurelta osin muuttunut suorittamiseksi. Ja se suorittaminen on myös näkynyt niissä yrityksissä joilla olen yrittänyt kehittää tätä blogia. Ja ne yritykset eivät ole kantaneet mihinkään.

Niin retkeilyssä kuin valokuvauksessakin tekemisestä on poistunut ilo. Vanhoista päiväkirjoista löytyy sitä pientä seikkailua ja ihmettelyä monista kohdista. Ja myös sellaista lapsenomaista hölmöilyä.

Nykyisin päiväkirjoista ei löydy edes lyhyitä osin ehkä hassuttelevia tekstejä:

  • Oli komea kuutamo ja kävin uimassa Salkolanjärvellä. Pitäisköhän joskus pakata pyyhe ja uikkarit mukaan. Ei pelästyis ne hirvet niin paljoa kuin naku-uimaria.

Tuo pieni ajatus on yhdeltä jakelukierrokselta, kun vein Hesareita Forssaan ja paluumatkalla nautin kauniista yöstä ja uintiretkestä.  Eli silloin 1980- luvulla tuli jakeluajossakin pidettyä uimataukoja.

Mikkeliin aamuteelle

Ihan samalla tavalla ne spontaanit (ja osin päättömät) retket ovat loppuneet. Niinkuin sellaiset, jossa lupasin liftarille Helsingissä heittäväni hänet kotiin. Ehtona oli se, että hän tarjoaa aamuteet. Ja kävin sitten teellä Mikkelissä.

Näitä samanlaisia retkiä oli paljon nuoruudessa. Mutta sitten ne loppuivat hiljalleen, työelämä vei mennessään ja kuvittelin aikuisuuden olevan vakavaa puurtamista.

Elämästä tuli hiljalleen yhä enemmän suorittamista ja spontaanit pikku seikkailut jäivät hiljalleen pois. Retket oli tarkemmin suunniteltuja ja suuntautuivat väliin kaukomaille. On nähty Petran laaksot Jordaniassa  samoin kuin Evergladesin suot Floridassa. Marokossa  tai tarkemmin Marrakechissa on istuttu pimenevässä illassa ja kuunneltu sadunkertojien torin (Djemaa el Fna) ääniä.

Seikkailusta tuli matkoja. Ennalta suunniteltuja retkiä ja turvallista elämää. Niillä ei enää seikkailtu tai yllätytty mistään. Asiat oli ennakkoon suunniteltuja.

Zeppelinien parkkihalli

Joskus ennen koronan alkua pieni seikkailunhimo iski. Tein laivaretken Riikaan ja takaisin. Eli oikeastaan pääkaupunkikierroksen eli Helsinki, Tukholma, Riika ja Turun kautta kotiin. Se tuntui hiukan jo seikkailulta vaikka olikin oikeastaan vain kokonaisuus erilaisia risteilyitä. Eväsretkeksi se oli kiva.

Riikan matka toi pitkästäaikaa muistoja siitä, että asioita voisi tehdä toisellakin tavalla. Voisi tuoda spontaanisuuden mukaan ja nauttia elämästä. Kesällä voisi pyöräillä kuutamossa, uida syrjäisillä lammilla ja mennä mihin nenä näyttää. Mutta sitten tuli vielä korona joka sotki elämän. Ja tällä hetkellä työt rajoittaa menemistä. Pitää elää lähes kuin virkamies.

Fillarin kasaamista

Fillari on hiljalleen saanut uusia osia kuluneiden paikalle. Joitain osia ei ole vielä löytynyt ja olen miettinyt pyörän paikkamaalausta.  Ketjut, rattaat, polkimet ja takarengas vielä puuttuu. Ja pyörän kuskilta peruskunto.

Toinen mielessä pyörinyt asia on säännölliset työajat ja lyhyt kesäloma. Miten ne saa yhdistettyä seikkailuun. Aika on kortilla ja seikkailemisesta ei saisi tulla väkisin yrittämistä.

Jäin sitten pohtimaan viime kesää. Jos oli ylimääräistä aikaa, niin kävin uimassa lähijärvillä. Kalassa en käynyt vaikka pikkuvirveli oikeastaan mahtuisi helpolla mukaan.

Kamera kulki mukana ja kävin kuvailemassa hyönteisiä ja istuskelemassa joutomailla. Se oli aina kivaa kun ei lähtenyt suorittamaan mitään. Otti vaan kameran ja kuvasi sitä mitä eteen sattui.

Illalla katselin ajankulukseni google mapsiä. Tutkin vanhan pyöräretken reittiä. Sellaista jossa ajelin Seinäjoeltä Tuurin kautta Haapamäelle. Leppoisaa pyöräilyä yhdellä yöpymisellä. Reissu oli sellaiset 120 -130 kilometriä tai ehkä hiukan pidempikin kun kävin Pihjalajaveden erämääkirkolla.

Ja katselin heti perään VR:n aikatauluja. Kun menisi sopivalla junalla Seinäjoelle, niin kerkiäisi hyvin päivällä syömään Tuurissa ja kerkiäisi vielä Haapamäelle josta pääsisi junalla kotiin.  Vähän toistasataa kilometriä erilaisia teitä. Nättejä uimapaikkoja.

Ja jäin pohtimaan sitä, että jos saa peruskunnon taasen kohdalleen kesäksi, niin tuollainenhan on vaan yhden kauniin lauantain retki. Uimista, syömistä ja polkemista. Olisihan se samalla pieni seikkailukin.

On oikeastaan hyvä, että jätin domainin itselleni. Sen sijaan, että yritän tehdä tästä lukijoita keräävää blogia, niin taidan keskittyä pitämään tätä päiväkirjana. Kirjoittelen pienistä retkistä ja niiden tapahtumista. Ja en suunnittele paljoa ennakkoon kesäretkiä, ei seikkailua voi ennakoida.

Kunhan vaan pohdin retkiä, Kari…

P.S. Voihan tietenkin olla niinkin etten kirjoita hiertymistä, vesisateista enkä muistakaan oikean seikkailun aineksista. Kirjoitan vain lämpimistä uimavesistä, leppeistä kilometreistä ja hauskanpidosta. Seikkailemisen pitää olla kivaa.

 

 

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *